Idalla on niin paha olla, etta hanen on pakko viillella itseaan. Toimistopaallikoen musikaalisessa perheessa Poppelitiella vallitsee naennainen harmonia, mutta tama pikkuporvarillinen idylli on vain kulissi, jonka takana tapahtuu niin hammentavia asioita, etta Idan sisin on jatkuvassa rajahdysvalmiudessa. Rajahdyshetkella Ida on 29 vuotias. Seuraavat vuodet Ida elaa alituisessa henkisessa helvetissa. Han on tana aikana psykiatrisessa hoidossa yli 70 kertaa eri sairaalaosastoilla. Han on vaativa ja karttyisa potilas, silla han tuntee, ettei hanta useinkaan ymmarreta. Ja jos epatoivo kasvaa liian suureksi, viiltele han seka kasivarsiaan etta kehoaan. Sen on tehtava kipeaa, silla veri on saatava ulos kehosta. Idan kohtaama hoitohenkiloekunta ei useinkaan ole kiinnostus potilaista yksiloeina, mutta heidan joukostaan loeytyy kaksi poikkeustapausta. Nailla kahdella on seka halua kuunnella etta auttaa eteenpain. Ja nama nakevat, etta myoes Idalla itsellaan on riittavasti tahdonvoimaa ja sitkeytta, niin etta han pystyy puhumalla ja analysoimalla omaa tilaansa paasemaan taman vaikean elamanjakson ylitse. Ida on tana paivana nainen taynna tarmoa ja energiaa. Nainen, joka voi sanoa: Toisinaan ilo on vieda jalat altani! Tama dokumenttiromaani antaa ainutlaatuisella tavalla kuvan naisesta, joka on kaynyt psykoosin ja ehean mielen rajamailla.