This title is printed to order. This book may have been self-published. If so, we cannot guarantee the quality of the content. In the main most books will have gone through the editing process however some may not. We therefore suggest that you be aware of this before ordering this book. If in doubt check either the author or publisher’s details as we are unable to accept any returns unless they are faulty. Please contact us if you have any questions.
Naisten soolomatkailu on voimakkaassa kasvussa, mutta yha sita kummastellaan tai jopa paheksutaan. Kun viktoriaanisella ajalla alkoi ilmestya naisten kirjoittamia matkakertomuksia maailman kaukaisilta kolkilta, innosti se nopeasti muitakin naisia lahtemaan rohkeasti matkalle. The Times Literary Supplement kuvasi tata ilmioeta vuonna 1907: Tyttoeja Karpaateilla seurasivat vaimot Arabiassa ja ikaneidot Lansi-Afrikassa . Lainauksen savy oli kuitenkin tyypillinen. Naisten matkailua pyrittiin vahattelemaan syysta ja toisesta. Kun englantilainen Kate Marsden matkusti reella halki Siperian, han oli vain sairaanhoitaja Punaisen Ristin palveluksessa. Itavaltalaisen Ida Pfeifferin kirjoitettua ansiokkaan kuvauksen matkasta Palestiinaan, se kuitattiin vain pyhiinvaellusmatkana. Silloinkin, kun naita matkakertomuksia kehuttiin, niita ei erehdyksessakaan verrattu miesten kirjoittamiin. Vertailukohdaksi etsittiin aina toinen naismatkailija, vaikka han olisi ollut eri sukupolveakin ja matkustellut aivan toisella puolella palloa. Getrude Bellia ei verrattu ystavaansa ja kollegaansa Arabian Lawrenceen eika May French Sheldonia tuttavaansa ja innoittajaansa Henry Stanley'in. Tuntemattomilla seuduilla matkailevia miehia pidettiin sankareina, naisia kummajaisina. Kuitenkin aina on ollut naisia, jotka ovat uhmanneet naita ennakkoluuloja. Viikinki Gudrid Vaeltajasta seikkailija Helina Rautavaaraan naiset ovat matkustelleet maailmalla enemman tai vahemman omin pain. Tama kirja kertoo heista. Siita miksi he lahtivat ja miksi he eivat voineet olla lahtematta.
