Wrightin veljesten unet

Kokoelman avaava kuusisivuinen dadahenkinen runo Pitkakoipinen mies tuo mieleen niin Beckettin, Kirstinan kuin John Lennoninkin, mutta on samalla omaperainen, yhtaikaa ajaton ja ajassa kiinni oleva sanataideteos. Jatkossa meno muuttuu totunnaisemmaksi, mutta sailyttaa vakavuutta ja sarkasmia yhdistelevan tyylilajinsa. Illuusiottoman tarkkanakoeisesti runot (esim. Cadiz ja Cannes 1993) paljastavat kullattujen kulissien taakse katkeytyvan tyhjyyden. Runoelma Keltainen lehdistoe tiivistaa nakemyksen yhteiskunnasta, jossa vain raha, pinta ja kuluttaminen merkitsevat jotain ja joka jakaa kansalaisensa julmasti voittajiin ja haviajiin. Mielipiteet eivat ole uusia ja ainutlaatuisia, mutta ne on kyetty pukemaan tuoreeseen ja persoonalliseen muotoon. Hyvarytmiset runot ovat taidokkaita, vapaasti hengittavia, kuitenkin tarkkoja ja tiiviita. Kielen taituruus ja ajatuksen selkeys yhdistyvat tassa teoksessa poikkeuksellisen onnistuneella tavalla. Jollakin tavalla kirjoittaja on kokoelmansa loppua kohden viela pystynyt parantamaan runojaan niin, etta monien omakustannekirjojen tayterunoja tasta teoksesta ei loeydy. - Kirjallisuusraadin arvio; 1. palkinto Paatalo-instituutin vuoden 2016 kilpailussa.