This title is printed to order. This book may have been self-published. If so, we cannot guarantee the quality of the content. In the main most books will have gone through the editing process however some may not. We therefore suggest that you be aware of this before ordering this book. If in doubt check either the author or publisher’s details as we are unable to accept any returns unless they are faulty. Please contact us if you have any questions.
Poelloe on paljon maailmaa nahnyt poelloe, ja huomattavasti viisaampi kuin mikaan muu tunnettu silmin havaittava olio maailmankaikkeudessa. Viisautensa se oli saanut kerannyt lapi maailmojen kestaneen elamansa aikana. Se oli nahnyt monenmoista outoa ja eriskummallista, mutta myoes tavallisemman oloisia juttuja. tiesi ja ymmarsi monenmoista, mutta oli toki juttuja jota se ei pystynyt valtaisasta kokemuksestaan ja ymmarryksestaan huolimatta ymmartamaan. Se oli hyva tarinankertoja, ja niinpa Poelloea kuunnellessa ei yleensa pitkastynyt. Vaikka joskus Poelloen jutut tuntuivat ehka hieman vaikeasti uskottavilta, niin se sanoi niiden kuitenkin olevan totta. Aivan kokonaan totta. Mitaan muuta ei sen mielesta kannata kertoakaan, koska totuus on huomattavasti kaikkia tarinoita ihmeellisempi. Paljon ihmeellisempi. Kysymys oli vaan siita, etta yleensa uskotaan ja pidetaan jollain tavalla totena sellaisia juttuja, jotka on keksitty tai silla lailla muutoin rakenneltu, kun on tarvittu jokin mihin uskoa. Sitten on uskottu siihen. Ja uskottu tosissaan. Jopa niin tosissaan, etta on tehty vaikka mita sen uskomuksen tahden. Vaikkapa tapettu toisia. On siis yleensa tarkeaa, etta on mihin uskoa, jotta voi sen valjastaa omiin touhuiluihinsa sopivaksi uskomukseksi. Elama vaan on sellaista. Se vaan on niin. Koska se on niin, on tyhmaa vaittaa toisin, ja yrittaa vaantaa totuutta toisenlaiseksi. Poelloe on katsonut saaliikseen kertoa kaiken sen minka varmuudella tietaa, tai ainakin lahes tietaa, kaiken kansan ymmarrettavaksi. Se sanoo omasta mielestaan hyvinkin hurskaan oloisesti, etta kella on korvat, se kuulkoon. Poelloe vaikutti usein hieman lapselliselta, kun han ohitti monesti elamanrealiteetit, eika uskonut siihen, mihin ihmiset yleensa uskovat. Ihmiset olivat sen mielesta rakennelleet historian saatossa hyvinkin uskottavan oloiseksi sen mihin nyt uskoivat, toisin kuin Poelloe. Koska Poelloe oli lentanyt ristiin rastiin tata maailmankaikkeutta ties kuinka kauan, silla oli hyvin selkea kuva maailma
